Tutkimus­kirjallisuus­vinkkauksia

Ensiaskel tulevaisuuteen on Lastensuojelun keskusliiton tilaamiin puhelinhaastatteluihin pohjautuva julkaisu, jossa 16-vuotiaat kertovat itsenäistymisen tuen tarpeistaan. Itsenäisesti asuvien ja opiskelevien nuorten joukossa on viisinkertainen osuus nuoria, jotka eivät koe tuen olleen opiskelujen alkuvaiheessa riittävää, verrattuna vanhempien luona asuviin. Nuorten mukaan esimerkiksi peruskoululta on lupa odottaa enemmän, koska koti ei kaikille nuorille tarjoa riittävästi tukea itsenäisessä elämässä tarvittavien taitojen oppimiseen. Osalle nuorista omaan elämään liittyvien valintojen tekeminen on ylipäätään vaikeampaa kuin toisille. Nuorilta kannattaa itseltään kysyä, mikä heitä huolettaa. Julkaisussa pohditaan, voisivatko esimerkiksi nuorisotyöntekijät haastatella kaikki nuoret ysiluokan päätteeksi. Nuorilta kysyttiin myös, mitä mieltä he ovat oppivelvollisuuden pidentämisestä 18 vuoteen. On huomionarvoista, etteivät tätä muut tahot ole nuorilta muistaneet kysyä. Reilu puolet noin tuhannesta haastatellusta kannatti oppivelvollisuuden pidentämistä, parisenkymmentä prosenttia sanoi ei ja loput eivät osanneet sanoa. Julkaisussa otetaan kantaa myös sijaishuollossa olevien nuorten vähäiseen valinnanmahdollisuuteen 18- vuotiaana asumismuotonsa suhteen: he ovat nykyisen lainsäädännön perusteella pakkoitsenäistymisen edessä. Julkaisuun liittyy visuaalinen tiivistelmä. Julkaisun teemoja käsiteltiin myöhemmin myös pyöreän pöydän keskustelussa.

Lähdeviite: Custódio, Ira (2020) Ensiaskel tulevaisuuteen. 16-vuotiaiden nuorten ajatuksia itsenäisestä asumisesta. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2020.

Yksinäisyyden tarinoita -opinnäytetyössä (amk) Reetta Möller haastatteli yksinäisyyttä kokevia lahtelaisia nuoria aikuisia siitä, millaisia vapaa-ajan palveluja kaupunki voisi tarjota. Nuorilla on halua vapaamuotoiseen toimintaan, mutta he kokevat, ettei ilmaisia paikkoja, johon heidän olisi helppo tulla, juurikaan ole. Möllerin mukaan kyseisen tyyppisellä helposti saavutettavissa olevalla vapaa-ajan toiminnalla voi olla suuri vaikutus nuorten aikuisen elämään, mielen hyvinvointiin, yksinäisyyden ehkäisyyn ja toivon ilmapiirin syntymiseen. Hänen mukaansa tämäntyyppisen toiminnan tulisi olla nuorisotyön ydintä tilanteessa, jossa nykyisin avoimessa toiminnassa keskitytään lähinnä alle 18-vuotiaisiin.

Lähdeviite: Möller, Reetta (2021) Yksinäisyyden tarinoita. Lahtelaisten nuorten aikuisten kokemuksia yksinäisyydestä. Opinnäytetyö. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu.

Omana itsenä osa yhteiskuntaa -julkaisu pohjautuu Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvataloilta itsenäistymisen tukea hakeneiden nuorten haastatteluihin. Nuorten kasvu osaksi yhteiskuntaa ja vaikuttajiksi on alkanut yhtä varhain kuin heidän elämänsä ja itsenäistyminen siirtää nuorta tarkastelemaan yhteiskuntaa ja sen asettamia odotuksia uudelta paikalta. Harvoin käsitelty teemayhdistelmä on myös itsenäistymiseen liittyvä henkisen tuen tarve. Yhteiskunta tuntuu liian paljon olettavan, että kaikilla nuorilla on koti ja läheisiä, joihin yhteydenpito on nuoren hyvinvointia ylläpitävää eikä lamauttavaa. Nuorten turvatalot ovat läsnä verkossa ja viidellä paikkakunnalla.

Lähdeviite: Honkatukia, Päivi & Kallio, Jenni & Lähde, Miia & Mölkänen, Jenni (2020) Omana itsenä osa yhteiskuntaa – Itsenäistyvät nuoret aikuiset kansalaisina. ALL- Youth-tutkimushanke, Punaisen Ristin Nuorten turvatalo.

Myönteinen tunnistaminen -kirja kuvaa myönteistä tunnistamista prosessina, johon kuuluu tutustuminen, tunnustaminen ja tukeminen. Myönteisen tunnistamisen ajattelutavassa vahvana on näkemys, että hyvinvointiyhteiskunnassa sosiaalista ja yhteiskunnallista tukea ulotetaan kaikille lapsille ja nuorille. Myönteisen tunnistaminen on nuoren aktiivista huomaamista positiivisella ja syvällisellä otteella. Se on ehdottoman tärkeä osa ammattitaitoa kaikilla nuorisotyöntekijöillä. Myönteinen tunnistaminen kuvaa terminä myös hyvin nuorisotyötä.

Lähde: Häkli, Jouni & Kallio, Kirsi Pauliina & Korkiamäki, Riikka (toim.) (2015) Myönteinen tunnistaminen. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto.

Ja tunnen ett’ mut on kuultu”… nimisessä opinnäytetyössään Saara Saukkola tarkastelee sijoitettujen nuorten kirjoittamia tarinoita eritelläkseen, miten muut ihmiset, ja millä tavoin, ovat nuorten mielestä tunnistaneet heitä oikein, väärin tai jättäneet tunnistamatta. Nuorten tarinat on alun perin julkaistu Pesäpuu ry:n vuonna 2009 julkaisemassa teoksessa ”Pinnalla – tarinoita selviytymiseen nuorilta nuorille.” Myönteisen tunnistamisen moninaisuuden ja tärkeyden huomiointi on ensiarvoista kaikissa nuorten kasvuympäristöissä.

Lähdeviite: Saukkola, Saara (2019) ”Ja tunnen ett’ mut on kuultu”- Oikein ja väärin tunnistaminen sijoitettujen nuorten kirjoittamissa tarinoissa. Opinnäytetyö. Tampereen yliopisto.

Nuorten asuminen 2020 on ympäristöministeriön toteuttama tutkimus, joka perustuu 1500 nuoren kyselyvastauksiin. Nuorten lapsuudenkodista poismuutto tapahtuu keskimäärin 19-vuotiaana. Halu itsenäistyä on suurin syy muuttoon, mutta myös opiskelun tai työn alkaminen eri paikkakunnalla, muutto yhteen seurustelukumppanin kanssa, vanhempien luona asumisen ahtaus tai esimerkiksi ristiriidat vanhempien kanssa ovat monella vastanneella muuton perusteluna. Asunnon etsimisessä vuokratason korkeus, kilpailu asuinnoista tai suuri vuokravakuus ovat näyttäytyneet nuorille suurimpina ongelmina. Vanhempien luona vielä asuvat kaipasivat apua asunnon etsintään. Suurimpina pelkoina muuttoon liittyen nähtiin mahdolliset taloudelliset vaikeudet ja yksinäisyys. Tutkimuksesta käy ilmi, että koronaepidemia on siirtänyt monen nuoren muuttoa omilleen.

Lähdeviite: Aho, Pauliina & Myllymäki, Timo & Sandqvist, Sakari & Strandell, Anna (2021) Nuorten asuminen 2020. Kyselytutkimus. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:8.

Kuulummeko yhteiskuntaan -julkaisun pohjana ovat työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten haastattelut. Moni nuorista ajattelee yhteiskuntaan kuulumisen edellyttävän menestystä opinnoissa ja koulutuksessa. Näin ei tietenkään saisi olla. Monilla on myös ollut avuntarvetta jo pitkään. Palvelujärjestelmä ei tunnu näkevän kaikkia niitä asioita, jotka kunkin nuoren tilanteeseen vaikuttavat. Tällaisessa tilanteessa nuorten ohjaaminen koulutukseen ja työhön on turhaa kiirehtimistä, josta suurin haitta ja taloudelliset tappiot tulevat lopulta nuoren maksettavaksi.

Lähdeviite: Gretschel, Anu & Myllyniemi, Sami (2021) Kuulummeko yhteiskuntaan? Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö.

Citizens in training on Georg Boldtin väitöskirja, joka rohkaisee nuorten kanssa työskenteleviä reflektoimaan aiempaa tarkemmin, keitä nuorille luodut vaikuttamiskanavat kuten nuorisovaltuustot ja osallistuva budjetointi osallistavat ja palvelevat. Näkyykö nuorten moninaisuus myös osallistujissa? Myös kysymys nuorten esittämien asioiden etenemisestä ja vaikuttavuudesta on edelleen ajankohtainen.

Lähdeviite: Boldt, Georg (2021) Citizens in training. How institutional youth participation produces bystanders and active citizens in Finland. Tampereen yliopiston väitöskirjat 374. Tampereen yliopisto.